Realismi tarkoittaa todellisuudentajua. Realisti koettelee päätelmänsä käytännön toimilla saadakseen selville toimivatko ne käytännössä. Realistinen usko tekee samoin. Se koettelee kaiken ja pitää sen, mikä on hyvää. Usein uskotaan oppeihin, jotka eivät toimi käytännössä. Se on kuollutta uskoa. Elävän uskon saaminen aina edellyttää totuudellisten havaintojen tekemistä.
Luin kerran SLEY:n kustantamaa kirjaa Augsburgin tunnustuskirjoista. Siinä oli Lutherin kirjoittama kirja kasteesta. Hän valitti sitä, että kristityt elivät hyvin syntisesti, vaikka ovat kastettuja. Hän kehotti pappeja perehtymään paremmin kastetoimitukseen, jotta tilanne parantuisi. Hän ei ilmeisesti luopunut uskostaan kasteen muuttavaan voimaan, vaikka huomasi, että todellisuus ei vastannut hänen uskoaan.
Kun kristilliset kirkot ovat panneet suuren joukon ihmisiä elämään samojen hyvien tapojen mukaan, on sillä saatu jotain hyvää aikaan. Se ei kuitenkaan ole tuottanut Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä. Vain henkilökohtainen usko ja rakkaus Jeesukseen tuottaa Hänen hyvyytensä mukaista arjen realismia. Siirtämällä uskon kohteen Jeesuksesta sakramentteihin kirkot ovat saattaneet Jeesuksen uskon julkisen pilkan kohteeksi.
Kuolleen uskon kristillisyys on paljon vaikuttanut ateismin voittokulkuun länsimaissa. Realistisesti ajatteleville ihmisille kristilliset kirkot oppeineen ovat herkullinen kohde pilkata uskoa. Uskonnolla hallitaan kansoja siten, että pappi on toimituksineen läsnä syntymästä kuolemaan asti. Kirkolliset pyhät ja niihin liittyvät perinteet ovat osa uskonnon avulla muodostettua kulttuuria. Jokaisella uskonnolla on omat sakramenttinsa, joista tehdään ihmisten uskon kohteita. Niihin uskominen on epärealistista, koska ne eivät anna sitä, mitä lupaavat. Tosin onhan se realismia, että ne antavat kulttuurikokemuksia.
Olen kerran onnistunut saamaan ateistin myöntämään, että Jumala on olemassa. Olin hänen kotonaan ja puhuin kehitysopin järjettömyydestä niin hyvin kuin osasin. Vetosin vain ja ainoastaan hänen loogiseen päättelykykyynsä. Yllätyin, kun hän sanoikin, että täytyyhän Jumalan olla olemassa. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, ei ollut yhtään parempaa kuin ateismi. Hän alkoi syyttää Jumalaa omista synneistään. Hän ei ottanut vastuuta mistään, mitä oli tehnyt. Katkeruus ja kapina Jumala vastaan asuu jokaisen ateistin sydämessä. Siitä voidaan parantua vain Jumalan evankeliumin kautta. Jeesus kuoli kaikkien ihmisten puolesta.
Sovinto Jumalan kanssa on realismia. Hulluhan se on, joka Jumalaa vastaan taistelee.
Uskon kohde ratkaisee uskomisen arvon. Jeesus Kristus on kristillisen uskon ainoa oikea kohde. Henkilökohtainen suhde Häneen on uskoa eli totella Häntä Hänen kuolemansa synnyttämässä rakkaudessa ja uskoa eli luottaa Häneen Hänen ylösnousemuksensa antamassa toivossa.
Jeesukseen uskova luottaa siihen, että Raamatun Jeesuksen antama tieto on luotettavaa. Hänen uskonsa Jeesukseen ei perustu vain Raamatun luotettavuuteen, vaan siihen, että hän on kokenut Jumalan armon ja anteeksiantamuksen. Uskoontulokokemus on realismia. Se on koettua totuutta. Käytäntöön pantu evankeliumi todistaa, että Jumalan ilmoitus toimii käytännössä.
E.K.
Voit lukea lisää pdf-kirjastani: Jeesus Kristus on Herra
