maanantai 24. helmikuuta 2014

Millainen on henkesi puku?

Itsetunnon olemassaolo todistaa sisäisestä vaatetuksesta. Kun pidämme itseämme tietynlaisena, me puemme henkemme henkisellä vaatteella. Todellisuudessa sisäinen elämämme voi kuitenkin olla ihan jotain muuta kuin minä itseämme pidämme. Jos olemme pitäneet itseämme hyvinä ihmisinä, vaikka ajatuksemme ovat pahoja, me piilotamme pahuutemme pukumme suojaan. Jos joku repäiseekin pukumme pois, koemme häpeää. Valheeseen pukeutuneesta hengestä tulee alaston henki.

Vanhemmat rakentavat lapsensa itsetuntoa. Mitä aikuiset sanovat lapsesta, sillä he puettavat lasta henkisesti. Monet myös puettavat itse itseään ajattelemalla itsestään jotain yhä uudestaan ja uudestaan. Isän, äidin, opettajan tai jonkun muun sanoissa voi olla henkeä puettavaa voimaa. Moni ihminen pitää itseään tietynlaisena koko loppuelämänsä, koska joku arvovaltainen taho on niin sanonut. Entä mitä tapahtuukaan, jos Jumala sanoo sinulle, millainen sinä olet?

Raamatussa puhutaan vanhurskauden vaatteesta, jonka Jumala antaa lahjana niille, jotka uskovat Jeesukseen. Kun Jumala lukee sinun uskosi Jeesukseen vanhurskaudeksi eli hyväksyy sinut yhteyteensä, Hän puettaa sinut lahjavanhurskauden pukuun. Hän ei sano meille, että sinä se sitten olet hyvä. Ensin Hän sanoo meille, että me olemme pahoja. Se on häpeällinen totuus. Jos uskomme, että Jeesus kärsi ristillä meidän pahuutemme rangaistuksen, Hän sanoo meille, että nyt sinä olet hyvä Jeesuksessa Kristuksessa. Pysy siis Hänessä, ettei kukaan näkisi häpeääsi.

Onhan henkemme kuitenkin tärkeämpi kuin sen puku! Vanhurskauden puku suojelee meitä Jumalan pyhyydeltä, mutta henkemme vanhurskaus on se, mihin Jumala pyrkii. Henkemme puku ei ole tarkoitettu pahuutemme piiloksi, vaan sitä varten, jotta meistä tulisi täydellisesti hyviä henkiä.

Jos meillä on huono omatunto ja saastaiset ajatukset, henkemme on likainen. Jos henkemme saastuu, niin pukummekin saastuu. Jeesus pesee meidät puhtaiksi, kun tunnustamme syntimme. Jos Jeesuksen veri pesee puhtaaksi henkemme, silloin myös henkemme puku valkaistuu. Jos pysymme puhtaina, Pyhä Henki muuttaa henkeämme Jumalan hyvyyden mukaiseksi.

Jos henkemme saasta likaa vanhurskauden valkean vaatteen, myös itsetuntomme uskovaisena kärsii. Jos emme puhdistaudu, kadotamme lopulta pelastusvarmuuden. Koemme, että lahjaksi saamamme puku, ei enää suojaa meitä. Silloin monet ovat luovuttaneet uskonpukunsa pois ja pukeutuneet Jumalan vastustajien tarjoamaan pukuun.

Jotta voisimme paremmin pysyä puhtaina, Jumala kehottaa meitä pukemaan lahjavanhurskautemme päälle Hänen taisteluvarustuksensa. (Ef.6:11-13) Me emme kuitenkaan voi pukea sitä päällemme, jos emme ensin riisu pois omaa taisteluvarustustamme. Kaikki Paavalin mainitsemat varusteet voit löytää Jeesuksen asenteista. Jeesuksen asenteet ovat uskovan aseita pimeyden hallituksia vastaan. Pue yllesi Jeesus, niin olet pukeutunut Jumalan taisteluvarustukseen. Vaihda omat asenteesi Jeesuksen asenteisiin ja koet niiden henkimaailmaa järisyttävän voiman.

Ketä vastaan me sitten taistelemme? Tietenkin niitä vastaan, jotka pyrkivät saastuttamaan meidät. Paavali sanoo, ettemme "taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkivaltoja vastaan." Joku voi ihmetellä, että miten voin taistella näkymätöntä vihollista vastaan? Näiden valtojen vaikutus kuitenkin näkyy ja tuntuu kaikkialla maailmassa. Maamme hallitsijat ovat henkivaltojen vallassa. Politiikassa, tieteessä, taiteessa, urheilussa, uskonnoissa ja kaikessa, minkä keskellä me elämme, näkyy langenneiden enkelien hallintovallan vaikutus. Jumalan vastustajat ovat erittäin hyvin näkyvissä. Emme vain aina tiedosta, että Paholaisen asenteet ja ääni raikaa kaikkialla ympärillämme. Henkimaailma näkee sinun asenteesi ja kyllä tunnistaa niistä Jeesuksen, jos olet Häneen pukeutunut. Oikeiden asenteidesi tähden niiden heittämä lika ei sinuun tartu.

On selvää, että tällainen negatiivinen kuva tästä maailmasta voi ahdistaa ketä tahansa, mutta tätä maailmaa rakastavaa se suorastaan loukkaa. Asian positiivinen puoli on kuitenkin siinä, että Jeesus on jo riisunut nuo henkivallat alasti ja saattanut julkisen häpeän alaiseksi. (Kol.2:15) Ihminen, Jeesus Kristus on nyt Jumalan valtaistuimella. Hän on kaikkien hallitusten, herrojen ja valtojen yläpuolella. Me voimme kokea yhteyttä Häneen. Hänen hyvyytensä voi ympäröidä meitä tämän pahan maailman keskellä. Pidä yhteyttä Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa, äläkä yhdy maailman henkiin, niin sisimpäsi on turvassa maailman saastutuksilta.

E.K.

Voit lukea lisää pdf-kirjastani: Jeesus Kristus on Herra

torstai 16. tammikuuta 2014

Katua vai kadehtia?

Roomalainen Pilatus huomasi, että juutalaiset papit olivat kateudesta antaneet Jeesuksen hänen tuomittavakseen (Matt.27:18). Mistä hän päätteli, että oli kyse kateudesta? Hän varmaan huomasi pappien vihaavan Jeesusta ilman mitään pätevää syytä. Hän ei voinut ymmärtää, miten rauhallinen ja väkivallaton Jeesus voisi olla uhkana papeille tai Rooman vallalle. Hän oli ehkä ennenkin kohdannut kateellisten ihmisten järjestämiä teloituksia.

Jeesuksen hyvyys oli herättänyt pappien omantunnon. He vertasivat itseään Jeesukseen ja totesivat, että Hän on parempi kuin he. Eivät he ajatelleet omaa huonouttaan, vaan Jeesuksen paremmuutta. He eivät tehneet Jeesuksen hyvyydestä sitä johtopäätöstä, että he ovat pahoja, vaan jäivät vain tuijottamaan sitä, että Hän on parempi kuin minä. Heidän sydämensä oli niin kova, että he eivät päästäneet tajuntaansa minkäänlaista ajatusta omasta pahuudestaan. Koska he eivät katuneet pahuuttaan, he tunsivat kateutta Jeesusta kohtaan.

Miksi heidän kateutensa aiheutti heissä vihaa? Olisivathan he voineet antaa kateuden tunteiden mennä ohitse ja unohtaa Jeesuksen. He eivät voineet unohtaa Jeesuksen hyvyyttä, koska se teki heihin niin suuren vaikutuksen. He halusivat olla yhtä hyviä kuin Jeesus. He tajusivat kuitenkin sen, että he eivät kykene siihen. Sitähän se vihainen kateus on: tuolla on jotain, jota minulla ei voi olla. Heidän vihansa syntyi tästä ajatuksesta. Jos minä en kykene tuohon, ei kukaan muukaan saa olla tuollainen.

Heidän vihansa Jeesusta kohtaan kasvoi päivä päivältä. He kokivat, että Jeesus tuli yhä vain paremmaksi kuin he. Jeesus kasvoi heidän silmissään niin paljon paremmaksi kuin he ovat, että se tuntui heistä aivan sietämättömältä. Hän jopa herätti kuolleista Lasaruksen. Lopulta he tekivät päätöksen Jeesuksen surmaamisesta. Jokaisen ihmisen elämässä on tämä valinta: Katua vai kadehtia? Katumus johtaa hyvyyteen ja kateus voi tehdä meistä murhaajia.

Kun omatuntomme todistaa meille, että teimme väärin, voimme joko pehmentää tai kovettaa sydämemme. Sydämensä pehmentäminen on pehmeyttä syyllisyydelle. Sydämensä kovettaminen on kovuutta syyllisyyttä kohtaan. Kovetamme sydämemme siten, että pahaa tehtyämme sanomme itsellemme, että en minä ole paha. Katumattomuus kovettaa sydämen.

Meillä on valta kovettaa ja pehmentää sydämemme. Jumala ei tee valintoja meidän puolestamme, mutta Hän tekee ne meille mahdollisiksi. Sydämemme voi kovettua niin kovaksi, että sitä ei enää koskaan voida saada pehmeäksi. Siksi jokaisella ihmisellä on vain rajallinen aika katua ja kääntyä Jumalan luo.

Sydämen kovuus on kauhein asia maailmassa. Juuri siksi Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi ja kärsi meidän ansaitsemamme rangaistuksen, jotta me voisimme katua, saada anteeksi ja tuntea Jumalan. Saamme voiman kohdata totuudessa oman pahuutemme, kun katsomme Jeesusta, joka kärsi pahuutemme rangaistuksen. Tuo näky kykenee särkemään kovankin sydämen.

Vielä tänään Jumala odottaa, että ihmiset katuen kääntyisivät Hänen puoleensa. Hän tietää kaiken paremmin kuin NSA. Hän tietää kaikkien ihmisten kaikki ajatukset, sanat ja teot. Kukaan ei voi salata Häneltä mitään. Vain totuus tekee meidät vapaiksi ja vain Jumalan rakkauden kokeminen Hänen Uhrissaan tekee meidät onnellisiksi.

E.K.

Voit lukea lisää pdf-kirjastani : Jeesus Kristus on Herra

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Valoa pimeyteen

Näin talvella emme saa täällä pohjan perillä paljon iloita auringon valosta. Pimeys masentaa kuin pahuus. Onneksi hyvyys on kuin valo pimeyden keskellä. Sitä hyvää, mikä puuttuu, on helpompi arvostaa, kuin jos se olisi aina läsnä. Hyvä ihminen pahojen ihmisten keskellä on kuin valo pimeydessä. Hän kuitenkin on se, jota useimmat karttavat, ettei hänen hyvyytensä nuhtelisi heitä.

Tahtooko nykyään kukaan olla hyvä ihminen? Jumala on hyvä, eikä Hän voi muuttua pahaksi. Hän on kaikkien pimeydessä elävien valo. Jos joku vain tahtoo muuttua hyväksi, hänen on tultava tuntemaan Jumala. Hänen hyvyytensä on ilmestynyt Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi valo, jonka hyvyys valaisee jokaista ihmistä maan päällä. Surullista kyllä, useimmat eivät halua tulla Hänen valoonsa, vaan rakastavat kaameaa kaamostaan.

Moni sanoo masentuneena: "Mä oon, mikä oon, enkä voi muuksi muuttua." Sinulle tapahtuu uskosi mukaan. Uskosi kautta sinä pysyt muuttumattomana. On selvää, ettei kukaan kestä  Jeesuksen hyvyyden nuhtelua, jos ei olisi mitään toivoa siitä, että voimme muuttua Hänen kaltaisikseen. Jeesus kuoli ristillä ja nousi ylös, jotta meidät voitaisiin muuttaa hyviksi. Siinä on toivosi siitä, että sinä voit muuttua. Uskotko sen? Jos uskot, Hänen hyvyytensä valo loistaa sydämeesi. Silloin voit aina iloita valosta, vaikka ympärilläsi olisi kuinka pimeää tahansa.

E.K.

Voit lukea lisää pdf-kirjastani: Jeesus Kristus on Herra 

torstai 24. lokakuuta 2013

Onko uskosi realismia?

Realismi tarkoittaa todellisuudentajua. Realisti koettelee päätelmänsä käytännön toimilla saadakseen selville toimivatko ne käytännössä. Realistinen usko tekee samoin. Se koettelee kaiken ja pitää sen, mikä on hyvää. Usein uskotaan oppeihin, jotka eivät toimi käytännössä. Se on kuollutta uskoa. Elävän uskon saaminen aina edellyttää totuudellisten havaintojen tekemistä.

Luin kerran SLEY:n kustantamaa kirjaa Augsburgin tunnustuskirjoista. Siinä oli Lutherin kirjoittama kirja kasteesta. Hän valitti sitä, että kristityt elivät hyvin syntisesti, vaikka ovat kastettuja. Hän kehotti pappeja perehtymään paremmin kastetoimitukseen, jotta tilanne parantuisi. Hän ei ilmeisesti luopunut uskostaan kasteen muuttavaan voimaan, vaikka huomasi, että todellisuus ei vastannut hänen uskoaan.

Kun kristilliset kirkot ovat panneet suuren joukon ihmisiä elämään samojen hyvien tapojen mukaan, on sillä saatu jotain hyvää aikaan. Se ei kuitenkaan ole tuottanut Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä. Vain henkilökohtainen usko ja rakkaus Jeesukseen tuottaa Hänen hyvyytensä mukaista arjen realismia. Siirtämällä uskon kohteen Jeesuksesta sakramentteihin kirkot ovat saattaneet Jeesuksen uskon julkisen pilkan kohteeksi.

Kuolleen uskon kristillisyys on paljon vaikuttanut ateismin voittokulkuun länsimaissa.  Realistisesti ajatteleville ihmisille kristilliset kirkot oppeineen ovat herkullinen kohde pilkata uskoa. Uskonnolla hallitaan kansoja siten, että pappi on toimituksineen läsnä syntymästä kuolemaan asti. Kirkolliset pyhät ja niihin liittyvät perinteet ovat osa uskonnon avulla muodostettua kulttuuria. Jokaisella uskonnolla on omat sakramenttinsa, joista tehdään ihmisten uskon kohteita. Niihin uskominen on epärealistista, koska ne eivät anna sitä, mitä lupaavat. Tosin onhan se realismia, että ne antavat kulttuurikokemuksia.

Olen kerran onnistunut saamaan ateistin myöntämään, että Jumala on olemassa. Olin hänen kotonaan ja puhuin kehitysopin järjettömyydestä niin hyvin kuin osasin. Vetosin vain ja ainoastaan hänen loogiseen päättelykykyynsä. Yllätyin, kun hän sanoikin, että täytyyhän Jumalan olla olemassa. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, ei ollut yhtään parempaa kuin ateismi. Hän alkoi syyttää Jumalaa omista synneistään. Hän ei ottanut vastuuta mistään, mitä oli tehnyt. Katkeruus ja kapina Jumala vastaan asuu jokaisen ateistin sydämessä. Siitä voidaan parantua vain Jumalan evankeliumin kautta. Jeesus kuoli kaikkien ihmisten puolesta. 

Sovinto Jumalan kanssa on realismia. Hulluhan se on, joka Jumalaa vastaan taistelee.

Uskon kohde ratkaisee uskomisen arvon. Jeesus Kristus on kristillisen uskon ainoa oikea kohde. Henkilökohtainen suhde Häneen on uskoa eli totella Häntä Hänen kuolemansa synnyttämässä rakkaudessa ja uskoa eli luottaa Häneen Hänen ylösnousemuksensa antamassa toivossa.

Jeesukseen uskova luottaa siihen, että Raamatun Jeesuksen antama tieto on luotettavaa. Hänen uskonsa Jeesukseen ei perustu vain Raamatun luotettavuuteen, vaan siihen, että hän on kokenut Jumalan armon ja anteeksiantamuksen. Uskoontulokokemus on realismia. Se on koettua totuutta. Käytäntöön pantu evankeliumi todistaa, että Jumalan ilmoitus toimii käytännössä.

E.K.

Voit lukea lisää pdf-kirjastani: Jeesus Kristus on Herra

lauantai 28. syyskuuta 2013

Järki- vai rakkausliitto?

Samalla tavalla kuin on järki- ja rakkausavioliittoja on myös järki- ja rakkausliittoja Jumalan kanssa. Usein järkiavioliittoa ei tunnusteta, vaan vakuutellaan sen olevan rakkausliitto. Totuus voi olla, että nainen suostui avioliittoon miehen kanssa vain siksi, koska tämä on rikas. Samoin moni on kääntynyt kristityksi, kun on huomannut saavansa siitä ajallista etua. Jumala on rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat.

Rakkausavioliitto perustuu siihen, että syntyy syvä kiintymys, joka johtaa haluun elää yhdessä rakastettunsa kanssa. Rakkausliitto Jumalan kanssa perustuu siihen, että syntyy syvä kiintymys Jumalaan, koska Hän antoi ainokaisen Poikansa syntiuhriksi minun edestäni. Tämä Jeesuksen kuoleman synnyttämä rakkaus johtaa haluun elää yhdessä Hänen kanssaan.

Kun lukee uskoontulokertomuksia, voi huomata, että usein ne kertovat järkiliitosta Jumalan kanssa. Ihmiset olivat sairaita tai muuten ajallisissa ongelmissa. Sitten heidän puolestaan rukoiltiin Jumalaa ja he parantuivat ja heidän elämänsä helpottui. He olivat niin vaikuttuneita Jeesuksen voimasta, viisaudesta ja avusta, että tekivät järkiratkaisun ryhtyä kristityiksi. Kun heille luvattiin, että ratkaisunsa tähden he saavat myös syntinsä anteeksi, niin olihan todella järkevää tulla uskoon.

Ei rakkausliittokaan ole yksiselitteinen asia. On rakkautta ja rakkautta, on erilaisia kiintymyksen tunteita, joita kaikkia nimitetään rakkaudeksi. Jumalan rakkauden vastaanottaminen saa aikaan Jumalan tuntemisen. Se ei ole pelkkä inhimillinen tunne, jota usein viritellään lauluilla. Joskus jotkut ovat halveksien sanoneet minulle, että sinun uskosi perustuu vain tunteisiin. He sanovat, että he voivat järjellisesti perustella kaiken aukottomasti Raamatulla. He kerskaavat, että heidän uskonsa perustuu Jumalan sanan totuuteen, eikä tunteisiin. Liittomme Jumalan kanssa ei voikaan perustua inhimilliseen rakkauden tunteeseen, mutta ei myöskään järjen päätelmiin.

Jumala haluaa järkiliiton muuttuvan rakkausliitoksi. On vaarallista elää järkiliitossa, koska sellainen liitto helposti purkautuu. Uskova, joka ei ole rakastunut Jumalaan, luopuu uskostaan, kun tulee elämäntilanteita, joissa tulisi kärsiä uskonsa tähden. Järkiliitossa elävän tulisi tutustua lähemmin siihen, mitä Jeesukselle tapahtui ristillä. Hänen tulisi pyytää, että Jumala antaa hänelle sisäisen ilmestyksen Jeesuksesta ristiinnaulittuna. Katso, Hän kuoli puolestasi, juuri sinun pahuutesi tähden.

Moni kerskuu Vapahtajastaan, jota hän ei tunne. Järjellä omistettu Vapahtaja on kuin omantunnonvaivoihin otettu särkylääke. Jeesus ei ole vain lääke meidän vaivoihimme, vaan Hän koki ristillä Jumalan vihan meidän puolestamme, jotta meidän ei tarvitsisi sitä kokea, vaikka sen ansaitsemmekin. Hän on niin hyvä! Hän uhrautui minun puolestani. Olen vaikuttunut siitä, miten suuren Uhrin Jumala antoi minun tähteni. Soisin sen koskettavan myös sinua - sydämesi syvimpään sopukkaan asti.

E.K.

Voit lukea lisää pdf-kirjastani: Jeesus Kristus on Herra

Muuten, tuo kirjoitukseni "Rakkauskertomus" on hieman paranneltu versio siitä, minkä sain Jeesukselta kesällä 1973 ja kirjoitin lahjana vaimolleni sen jälkeen, kun olimme menneet kihloihin.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Mitä on olla Kristuksessa Jeesuksessa?

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.(Rm.8:1) Mutta Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa.(1Kor.1:30) Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.(2.Kor.5:17) Nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.(Ef.2:13)

Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa.(Rm.16:7) Olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa.(Gal.1:22) Te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.(Gal.3:26) Tervehdys jokaiselle pyhälle Kristuksessa Jeesuksessa.(Fil4:21) Rauha teille kaikille, jotka Kristuksessa olette!(1Piet.5:14) Me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.(1Joh.5:20)

Apostolit Paavali, Pietari ja Johannes todistavat, että he ovat Jeesuksessa Kristuksessa ja jokainen, joka on pelastunut kadotustuomiolta. Miten kukaan voi olla jossain henkilössä? Tuo sanonta viittaa perinnöllisyyteen. Kaikki ihmiset ovat Aadamissa. Me olemme kaikki Aadamin jälkeläisiä. Jeesus on uusi Aadam ja Hänessä ovat vain ne, jotka ovat Hänestä syntyneet. Niin kuin Jumala otti Eevan Aadamista, Hän ottaa Jeesuksesta ne, jotka tulevat Hänen omikseen. Hänen omansa ovat synnytetyt Hänen haavojensa kautta. Jumalasta on meidän olemisemme Kristuksessa. Hän vetää kaikkia Aadamin lapsia Golgatalle kuolemaan yhdessä Kristuksen kanssa. Uhrinsa kautta Hän todistaa kaikki Aadamin lapset syntisiksi ja Itsensä vanhurskaasi. Jeesuksen kuoleman kautta Hän sovittaa meidät itsensä kanssa, jos me vain annamme sen tapahtua. Hän antaa meille Jumalan tuntemisen meidän syntiemme anteeksisaamisessa. Hän saa meissä aikaan pelastusvarmuuden Jeesuksen ylösnousemuksen kautta.

Kaikki ihmiset ovat Jumalan omia Aadamissa, mutta vain Jumalan evankeliumin kautta syntyneet ovat Hänen omiaan Kristuksessa Jeesuksessa. On todella suuri armo saada olla Jumalan oma ja uusi luomus Hänen Pyhän Uhrinsa kautta!

E.K

Voit lukea lisää pdf-kirjastani: Jeesus Kristus on Herra

lauantai 14. syyskuuta 2013

Miksi en ole minkään kirkon tai herätysliikkeen jäsen?

Minulle raamatullinen seurakunta tarkoittaa ihmisiä, jotka Jeesus on pelastanut. Kaikki maailman uskovat ovat yksi ruumis Kristuksessa ja uskovat ovat toinen toistensa jäseniä Kristuksessa (Jeesuksen morsian). Samalla paikkakunnalla asuvat uskovat ovat paikallisseurakunta (Jumalan temppeli). Samaan paikkaan kokoontuneet uskovat ovat kokoontunut seurakunta (Temppelin lampunjalka). Jumalan seurakuntaan (Jeesuksen morsian) ei voida liittyä, vaan Jumala liittää siihen silloin, kun joku tulee uskoon. Seurakunnan jäsen on Jeesuksen Kristuksen jäsen. Paikallisseurakuntaan liitytään muuttamalla paikkakunnalle. Kokoontuvaan seurakuntaan tietysti voi liittyä vain menemällä kokoukseen.

Monet pitävät kristillistä järjestöä seurakuntana. Eihän järjestö itsessään ole paha asia, vaan se, että sitä pidetään seurakuntana, vaikka se ei sitä ole. Siksi en ole minkään kirkon tai niiden seurakuntien jäsen, koska ne pitävät itseään Jumalan seurakuntana. On todella vakava asia pitää inhimillistä jumalallisena. Moni pitää Jumalana asiaa tai henkilöä, joka ei ole Jumala. Se on epäjumalan palvontaa. Monet pitävät Raamatun Jeesusta sellaisena henkilönä, jollainen Hän ei ole, esim. muslimit, Jehovan todistajat ja monet muut. He ovat toisen hengen omia, koska heillä on toisenlainen Jeesus. Yhtä paha asia on pitää seurakuntana jotain, joka ei sitä ole. Jumalan seurakuntaan liitetään Jumalan evankeliumin kautta, eikä liittämällä nimi kristillisen järjestön rekisteriin. Siksi jokainen, joka pitää inhimillistä organisaatiota Jumalan seurakuntana, tekee rikoksen Jumalan evankeliumia vastaan.    

Olen ollut Baptistiyhdyskunnan ja sen seurakuntien jäsen (1973-79) ja osallistunut niissä myös vanhimmiston toimintaan. Olen ollut myös helluntaiseurakunnan jäsen (1979-1986) ja osallistunut myös sen vanhimmiston toimintaan. Kokemuksesta tiedän, mitä se vaikuttaa, kun inhimillistä järjestöä pidetään Jumalan seurakuntana. Asian tuoman kirouksen huomaa vanhimmistossa paremmin kuin vain istumalla kokouksissa. Minusta tuntui siltä, että he häpesivät Jeesusta ja minä häpesin baptisti- ja helluntaiseurakuntaa. Yritin elää niiden keskellä sillä asenteella, että en ole baptisti enkä helluntailainen, vaan ainoastaan Jeesuksen oma. Kun he vaistosivat, että minulta puuttui baptistin tai helluntailaisen identiteetti, olin heille muukalainen. Itsekin koin olevani ulkopuolinen järjestön suhteen, vaikka koinkin hengen yhteyttä monien siellä tapaamieni uskovien kanssa.

Voin hyvin olla jonkun kristillisen organisaation jäsen, jos sen johto ei pidä sitä Jumalan seurakuntana. Vaikka he pitävät niitä seurakuntina, minä kunnioitan baptisti-, helluntai- ja vapaaseurakuntia vain kristillisinä järjestöinä. Vaikka he pitävät seurakuntiensa vanhimmiston jäseniä Jumalan seurakunnan vanhimpina, minä kunnioitan heitä kristillisen organisaation johtokunnan jäseninä. Luterilaista kirkkoa kunnioitan valtion virastona ja sen herätysliikkeitä samanlaisina järjestöinä kuin valtiosta vapaita herätysliikkeitä. Katolista kirkkoa en pidä kristillisenä järjestönä, vaan maailman kaikkien uskontojen yhteisenä järjestönä.

Kaikki hengenheimolaiset kootaan yhteen ja jokaisen hengen lapsilla on oma seurakuntansa. Vaikka kristillisiä puolueita on paljon, on vain yksi Seurakunta ja yksi Paimen. Jeesuksen antama rakkauden käsky sanoo, että Hänen omiensa tulee rakastaa toinen toistaan. Se rakkaus alkaa siitä, ketä pidämme kristittynä. Jos pidämme Jeesuksen käskyn, emme sulje pois seurakunnasta ketään siksi, ettei hän kuulu samaan organisaatioon. Siksi minulle se on kaikkien Jeesuksen omien rakastamista, kun en pidä inhimillisiä järjestöjä seurakuntina.

E.K.

Voit lukea lisää pdf-kirjastani: Jeesus Kristus on Herra